Olen ajautunut tilanteeseen, mistä en pääse pois ja jota inhoan. Tutustuin jokin aika sitten erääseen tyttöön netissä ja olemme keskustelleet todella paljon netin välityksellä. Emme ole päässeet tapaamaan vielä kasvotusten, sillä olen ujostellut ja nyt vielä asun toisella paikkakunnalla. Olen silti jo nyt ihastunut häneen. Enkä ole ollut ihastuneena kehenkään pitkään aikaan.
Juttelemme siis paljon koneella ja hän on alkanut kertomaan minulle toisesta tytöstä, johon tutustui netissä ja johon hän on nyt ihastunut. Hän tulee jatkuvasti kertomaan minulle siitä, kuinka tämä hänen ihastuksensa on vaikea ja kuinka hän haluaisin onnistua hänen kanssaan. Olen auttanut parhaani mukaan, tukenut ja neuvonut. Olen toiminut kuuntelijana ja auttanut ihastustani saamaan jonkun toisen itselleen.
Eihän sen niin kuuluisi mennä?
Mutta mitä enää voin tehdä? En voi mennä sanomaan ihastukselleni, että olen ihastunut häneen, sillä en ole edes nähnyt häntä koskaan kasvotusten ja olen koko tämän neuvomisajan ollut kuin mitään ei olisi vikana. Inhottavinta on nähdä se, kuinka ihastukseni näkee niin paljon vaivaa ja tämä kolmas tyttö on niin vaikea ja ilkeäkin välillä. Tekisi mieli sanoa, että miksi mennä merta edemmäksi kalaan?
Olen menettämässä pienimmätkin mahdollisuuteni.