Minulla on paljon asioita, joista en ole kertonut kenellekään. Asiat ovat kivuliaita, hävettäviä ja rikkoisivat sen, miltä näytän ja vaikutan muiden silmissä. Olen se vahva ihminen, joka osaa sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan ja jonka elämä on raiteillaan. Vai olenko? Olen vain yhdelle ihmselle kertonut syvimpiä tuntemuksiani ja salaisuuksiani. Tuo yksi ihminen ei todellakaan ole minun läheisin ystäväni, vaan kaveri, jota näen silloin tällöin. Uskon, että syy juuri hänelle avautumiseen on se, että hänellä ei ole mitään syytä kertoa asioita eteenpäin, hän ei tunne minua läpikotaisin enkä menetä mitään.
Uskon, että syy miksi kuuntelen muita mielelläni on se, että niiden avulla pystyn unohtamaan omat murheeni. Tai ainakin sysäämään sivummalle. Tai ehkä kuuntelemalla muiden ongelmia, saan aivoni ajattelemaan hetkeksi "kyllä muillakin on ongelmia".
Pahimmat ajat on kun on menossa nukkumaan. Joskus ajatukset tunkeutuvat niin läpi, että ahdistus kasvaa todelliseksi. Haluaisin kertoa jollekin, mutten tiedä kenelle. En usko, että yksikään ystävistäni osaisi reagoida oikein.
Toisaalta, mitä on oikein reagoiminen? Se, että kuuntelija reagoi aidosti omin ajatuksin ja arvomaailmoin, vaikka se ei mielyttäisi kertojaa? Se, että kuuntelija reagoi sellaisella tavalla, jonka uskoo miellyttävän kertojaa, vaikka oma arvomaailma ja ajatukset olisivatkin eri mieltä?
Kysymys kuuluukin, mikä on kuuntelijan asema ongelmia pohdittaessa?
Kiva että haluat ja pystyt olla muille avuksi kuuntelemalla niitä. Mutta muista että myös sä oot olemas! Sulla on murheita myös! Älä unohda sitä. Jätä aikaa ittelles ja omien asioittes pohtimiselle. Olis hyvä, jos sullaki olis joku jolle kertoa huolet. Ja ain ei tarvi olla niin vaffa. :)
VastaaPoistaMiten tästä tulee sellanen fiilinki, et haluisit välil kipeesti olla se jota kuunnellaan, eikä se joka kuuntelee?
Mun mielestä kuuntelijan rooli on olla tukena ja turvana. Se on sellanen luotettava "pilari" johon voi huoletta purkaa murheet sanallisesti.
Kaikkee hyvää sulle! :)
Ylemmän kommentoijan kanssa samoilla linjoilla!
VastaaPoistaSe on hyvä kuunnella muita ja olla apuna, mutta mieti ensin, että jaksaako ite. Vasta kun on kaikki omat asiat kunnossa, voi olla toiselle täyspäinen tuki.
Koska eikös se kuuntelija ole se henkilö, jolle kys. om. avautuva henkilö haluaa uskoa asiansa, ja kenties odottaa jotain vinkkejä/apua?
Vaikka ei arvomaailma kohtaisi, ja kuuntelija antaisi vastauksen joka ei toista miellyttäisi, on toisen kuuntelun idea loppuenlopuksi, ainakin miusta, osottaa että arvostaa toista henkilöä kuuntelemalla, ja olemalla luottauksen arvoinen. (=ei levittele toisen asioita eteenpäin.)
Tulipas epäselvä kommentti. Toivottavasti tajusit mitä tarkoitan !
Olen tullut osittain siihen tulokseen, etten edes halua kertoa asioita muille. En halua, että he tietävät joistakin asioistani, sillä tiedän suurimman osan heistä olemaan kykenemättömiä käsittelemään asiaa.
VastaaPoistaJa toisaalta, tiedän että asioista kertominen ei muuta niitä. Olen oppinut elämään näiden salaisuuksien kanssa, ja vielä minusta ei tunnu siltä, että taakka alkaa käydä liian kovaksi.
Kiitän kommenteistanne! On ihastuttavaa huomata, että joku tännekin eksyy ja jättää vielä jälkensä. Jo pelkästään tämän blogin ylläpitäminen helpottaa, sillä pystyn tänne jäsentelemään asioitani.
Ongelmani ei ole suuria, enkä ole mikään angsti-ihminen todellakaan. Olen tottunut olemaan ihmisten tukipilari ja avautumiskohde, joten jotta hallitsisin kokonaisuuden paremmin, kerron asioista täällä.